kelasin etten ikinä sanois tätä tääl mut nyt aattelin puhuu täst.
eli kyllä, olen transsukupuolinen.
mulla on tissit ja pillu ja leveä lantio. tiedän sen. mut mä oon poika.
oon ihan pikkusesta asti ollut poika. halusin joululahjaks ennemmi vakoilijan kurahaalarin ku barbie-nukkeja. lähin ennemmi frendien kaa mettää tekee majaa ku toisten tyttöjen kaa ”teekutsuil”. en ees tiiä mitä tytöt tekee lapsina, oon aina tullu paremmi toimee poikien kans.
eskaris mä aloin tajuta tätä ite. en halunnu et äiti letitti mun hiukset, leikkasin ne ennemmin pois. en halunnu pistää päälle vaaleenpunasia farkkuja, laitoin ennemmi kuluneet verkkarit.
ala-asteel mentäes käytin vuosi vuodelt enemmä poikien vaatteita. en istunu luokas hiljaa, vaa riehuin muitten poikien kans.
en lukenu kokeisii, ’kovien poikien ei tarvii’.
tietty kuulin jo ala-asteel sitä et ”miks kyttäät pukuhuonees muit tyttöi” ja ”ei tyttöjen kuulu käyttää boxereita” ja ”ei tytöt pelaa lätkää”. jotkut mun kaverit alko kutsuu mua viliks ja mun persoonallisuus alko kehittymää. mut se ei tapahtunu helpoimman kautta.
yläasteel kerroin ihmisille et tykkään pelkästää tytöistä. en sanonu et oisin lesbo koska en kokenu olevani muija. sitä en sanonu kellekkää ku en tienny oliks normaalii tuntee nii. ahdistuin päivä päivält enemmä ja enemmä, lintsasin koulust. en halunnu kuulla niit sanoi mitkä satutti. en halunnu nähä niitä ihmisii jotka tuijotti. makasin illat ja viikonloput lähinnä kotona ja selasin netistä mun kaltasten tarinoita. löysin käsitteen ’transsukupuolinen’ ja etein aiheest paljon tietoo. ahistus kasvo ja viiltely alko. mulle diagnosoitii vaikee masennus ja aloin käymää viikottain psykologilla.
tapahtumat vei mut laitoksee 06.01.2016 mynämäelle. siel näin taas uusii ihmisii ja ajatus ahdisti. mut yllätyksenä tuli se, et ainutkaa niist ei kyseenalaistanu mun sukupuolta. ne käyttää must ristimänimee tai yleist lempinimee.
parisuhteis paskinta oli ja on seksi. seksi ahdistaa mua ihan helvetisti. en oo sujut kehoni kans ja se liittyy asiaan paljon.
tapahtumat vei mut uudestaa laitoksee 15.03.2017 paimioon. oletin jotain samallaista ku edellises laitokses mut sain kaikkee muuta. kuulin aluks monta kertaa päiväs mite oon rekkalesbo ja muija ja kaikkee. ahistus vaa lisäänty ja mul diagnosoitii paniikkihäiriö joka muutettii skitsofreniaks. viiltely jatku ja jatku, nyt oon lopettanu mun tyttöystävän takia.
kuulen edellee usein sanoja jotka sattuu. oon iha hajalla ku en oo sinut itteni kaa.
kyllä, mä oon poika. mua ei kiinnosta mitä mieltä joku random on asiasta tai kummalta sukupuolelta näytän sun mielestä. mun nimi on vili kuutti casper nurmi, frendeille tuttavallisemmin oon vibbe tai rottis. se mikä mun nimeks on annettu vuonna 2001 ei tarkota et käyttäisin sitä nimee edellee jote ethä käytä säkää. joojoo porukat ja sukulaiset on spessui näis tilanteis, tää on varmasti teillekki vaikeeta. ja pääasia ei oo se et mikä mun nimi on, vaan se mikä mä oon. oon poika ja hetero, en rekkalesbo enkä biseksuaali. jos tää on sulle liikaa ja aijot sanoo mua muijaks, siskoks, tyttäreks, rekkalesboks, huoraks tai mikskää muukskaa mitä mä en ole ni meijän ei tarvii olla missään tekemisissä. kiitän, ei mul si vissii muuta.
haluun kiittää sua bby et kelpaan sulle näin. oot parasta.